Historia

                        hist1 
hist2
Viestityttöjen synty 


Viestitytöt ovat lähtöisin Taka-Töölöstä tyttölippukunnasta nimeltä Töölön Tähystäjät. TöTä:n Taka-Töölön osasto perustettiin tammikuussa 1939 ja uutta osastoa lähti luotsaamaan eteenpäin pitkäaikainen seurakunnan vapaaehtoinen Dagmar ”Hyrrä” Pantio. Osasto kokoontui Töölössä Topeliuksenkatu 35:ssä sijaitsevassa huoneistossa. Itsenäiseksi lippukunnaksi osasto järjestäytyi syksyllä 1939, jolloin Töölön Tähystäjien 1.9.1939 johtajaneuvoston pöytäkirjassa todettiin, että: ”Taka-Töölön osaston itsenäistyessä valittiin uudet johtajat. Toistaiseksi ei ole lippukunnan apulaisjohtajaa.”
Lippukunnan toiminta alkoi onnistuneesti ja jäseniä oli ensimmäisenä vuonna jo vuosiraportin mukaan 27. Talvisodan syttyessä Topeliuksenkadun kokoontumistilasta jouduttiin luopumaan asuntopulan vuoksi ja kokoontuminen sodan aikana oli muutoinkin vähäisempää.

Viestityttöjen kolot


Kun Topeliuksenkadun tiloista jouduttiin luopumaan, pitivät Viestitytöt kokouksia muiden muassa yksityiskodeissa. Noin viitisenkymmentä perhettä avasi ryhmille ovensa. Vuonna 1946 Töölön seurakunta rakensi puisen parakkikappelin nykyisen Meilahden alakoulun tontille. Se vihittiin käyttöön 4.10.1946. Puuparakki, josta Viestitytöt saivat vihdoin vakituiset tilat, toimi hyvänä kokoustilana ja toiminta vaikutti lupaavalta, kunnes parakki tuhoutui perustuksiaan myöten tulipalossa 4.12.1946. Meilahden uusi seurakuntakoti oli ollut käytössä vain kaksi kuukautta, kun puusta rakennetut kirkkosali ja kaksi kerhohuonetta paloivat käyttökelvottomaksi.
Vuoden kuluttua Töölön seurakunta rakensi palaneen parakin tilalle puisen kirkon, josta käytettiin nimeä Meilahden puukappeli. Kappeli vihittiin käyttöön 9.10.1947. Suomenkielisen seurakunnan käytössä oli kirkkosalin lisäksi yksi kerhohuone ja pieni sakasti, joissa myös Viestitytöt toimivat. Tilat eivät olleet ruhtinaalliset, mutta ne olivat ahkerassa käytössä aina vuoteen 1950, kunnes puukappeli piti purkaa nykyisen Meilahden alakoulun tieltä ja taas jouduttiin evakkoon.
Vuonna 1954 valmistui Meilahden kirkko, josta lippukunta sai ruhtinaalliset tilat käyttöönsä. Viestityttöjä oli 50-luvulla yli 500, joten uusille tiloille oli tarvetta. Lippukunta sai käyttää kerhotilojen lisäksi kirkon opetuskeittiötä sekä voimistelusalia.
Kirkolla kokoonnuttiin aina 1990-luvulle saakka, kunnes kirkon remontit aiheuttivat lippukunnalle tilahaasteita. Muutama vuosi oltiin evakossa mm. Ruskeasuolla, kunnes kirkon kellarin entisestä varastotilasta tehtiin oma kokoontumistila remontin yhteydessä. 2000-luvulla kololle on saatu pieni keittiö ja johtajat ovat kunnostaneet koloa lippukunnan tarpeiden mukaan.

 Viestityttöjen nimi

Lippukunnan itsenäistyessä ja kasvaessa julistettiin nimikilpailu ensimmäisenä toimintavuonna 1939. Nimiehdotuksia oli kaikkiaan 100. ”Viestitytöt” valittiin voittajaksi. Ehdotus oli Hyrrän. Nimeen sisältyi ajatus partiolaisten viestivän ”Hyvää Sanomaa”. Pidettiin myös tärkeänä, ettei nimi liittyisi minkään kadun tai seurakunnan nimeen, jotta lippukunnalla olisi mahdollisuus tarvittaessa muuttaakin, niin kuin myöhemmin sodan johdosta ja muutoinkin jouduttiin tekemään. Nimensä mukaisesti Viestitytöt ovat vieneet partiolaisten hyvää sanomaa eteenpäin konkreettisesti ensin aloittamalla toiminnan Taka-Töölön lisäksi Meilahdessa, jonne toiminta vakiintui ja sittemmin myös Ruskeasuolla. 1950-luvun puolivälissä jäsenmäärän ollessa huipussaan yli 500:ssä jäsenessä, Viestityttöjen Ruskeasuon osastosta muodostui oma lippukunta Ruskeasuon Virvatulet.

Viestityttöjen lippu

Viestitytöt sai heti toimintansa alkuvaiheessa vuonna 1941 oman lipun, jonka suunnitteli kuvittaja ja lastenkirjailija Seppo Launis tyttöjen ohjeistuksen pohjalta. Lipun kuva-aihe liittyi uuden lippukunnan nimeen, Viestitytöt. Lipussa oli palavaa soihtua kuljettava käsi ja toinen käsi ottamassa soihtua vastaan. Lippu oli tehty sinisestä villakankaasta johon oli ommeltu kuvio värikkäin langoin ja kuvan alla luki suurilla kirjaimilla VIESTITYTÖT.
Lippu kärsi pahoja vaurioita puukappelin tulipalossa joulukuussa vuonna 1946, vaikka lippukunnan perustaja ja pitkäaikainen johtaja Dagmar Pantio sai sen pelastetuksi liekeiltä. Puukirkko paloi jo ilmiliekein, kun Hyrrä lähti pelastamaan uutta lippua kololta palomiesten yrittäessä estää Hyrrää menemästä liian lähelle tulipesäkkeitä. Hyrrä sai kuin saikin pelastettua lipun, mutta tukevasta säilytyspussistaan huolimatta lippu oli kärsinyt kuumuudesta niin paljon, että se piti vaihtaa uuteen. Uuden lipun hankinnassa lippua yksinkertaistettiin samalla hieman jättämällä soihdun vastaanottava käsi pois. Viestityttöjen alkuperäinen lippu on kehystetty ja se on säilynyt nykypäivään saakka. Vanha lippu koristaa Viestityttöjen kolon seinää. 

vt lippu2

Huivi ja huivimerkki

Lippukunnan perustamisesta alkaen oli Viestitytöillä ollut käytössä yleisesti partiolaisten käyttämä sininen huivi. Partiohuivi on osa partiolaisten asustusta partiopaidan kanssa. Kun 1960- ja 70-luvuilla virallisten partioasujen ja leiriasujen pitäminen väheni, eikä partioasuja enää käytetty viikkotoiminnassa ja kokouksissa, jäi huivi ainoaksi näkyväksi osaksi partioasua. Aika oli kypsä vapaammalle ja itsenäisemmälle partiopukeutumiselle ja 1970-luvulla alkoi partiolaisten keskuudessa näkyä jo lippukuntien omia huiveja.Viestityttöjen uudet viininpunaiset huivit valkoisilla kanttinauhoilla otettiin käyttöön vuoden 1983 kesällä. Huivin värin päätöksestä ei löydy tarkkoja tietoja, mutta viininpunainen väri tuli jäädäkseen ja on toiminut lippukuntien virallisena värinä siitä lähtien. Vuosien aikana on neulottu viininpunaisia pipoja valkoisilla yksityiskohdilla, kolon penkit on maalattu lippukunnan väriseksi ja paljon muuta.
Huivin värin lisäksi muista lippukunnista oli mahdollisuus erottautua huivimerkillä. Nanna Ahti suunnitteli Viestityttöjen huivimerkin vuonna 1987 lippukunnan lipun kuvan pohjalta.
Huivimerkissä on soihtua eteenpäin vievä käsi. Huivimerkki ommellaan huivin kolmion kärkeen, jolloin se näkyy niskapuolella huivin ollessa kaulassa.

 Viestityttöjen kämpät

Loppuvuonna 1957 löytyi Kirkkonummelta Siikajärveltä retkeilyyn sopiva kämppä, jollaista lippukunnan johtajisto oli jo useamman vuoden etsinyt. Kämppää hallinnoimaan perustettiin vanhempainyhdistys, jonka nimiin Siikiksen kämppä ostettiin. Siikis oli ahkerassa käytössä ja tontille rakennettiin 60- ja 70-lukujen aikana mm. sauna ja ulkorakennus. Alue täyttyi kuitenkin pikkuhiljaa omakotitaloista ja Siikis jäi niiden ympäröimäksi. Siikis myytiin 1987 ja uutta tonttia alettiin etsiä noin 100-150 km säteellä Helsingistä.
Sopiva tontti löytyi ahkerien etsintöjen jälkeen Nuuksiosta Hauklammen rannalta vuonna 1990. Rakennusprojekti alkoi ja uuden kämpän tupaantuliaisia vietettiin jo 11.12.1993. Haukiksen kämppä on ollut ahkerassa käytössä nyt jo parikymmentä vuotta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s